torstai 13. helmikuuta 2014

Kuin aavemaa

On mahtavaa aina huomata, kuinka ympäristö värittää ja sanelee elämisen tunnelmaa. Aivan kuin kulkisi lavastetussa ympäristössä, missä joku säätelee valo- ja värinsäätönappeja ilmoittamatta siitä. Yhdessä hetkessä pysähdyn kirkkaassa, harmaanrumassa loskasäässä katselemaan ja valokuvaamaan sorsia nojaillen kaiteeseen ja uppoutuneena omiin ajatuksiini; – ja kun nostan pään, olenkin hypännyt sinisen sumuiseen maailmaan, suorastaan aavemaiseen ja unimaiseen ympäristöön. Maailma on kuin pysähtynyt, autio, kuollut. Vain muutamia mustia, tummia hahmoja ilmestyy kaukaa sumun keskeltä ja lähestyvät kasvaen. Siniseen maailmaan alkaa ilmestyä lämpimiä keltaisia valopisteitä, – katuvalot ovat syttyneet, ne taistelevat hämärää vastaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti