torstai 2. tammikuuta 2014

LUPAAVA UUSI VUOSI!

Kärkäs käänne vuodelle!
Ei tosikoille!
Eikä varsinkaan tosikoille,
jotka tekivät uuden vuoden lupauksia;D))

Lupauksia satelee niin että ropisee. (K)roppakaupalla! 
Niin paljon, että näihin luvattomiin lupauksiinhan kohta jo hukkuu. 

Näinkö se alkaa se "Hyvä ja Parempi Uusi Vuosi"? 
Hukuttautumalla, tukehtumalla ja luultavasti pettymällä turhiin lupauksiin. 
Yippikayee New Year!

Ja siis nythän en edes puhu omista lupauksistani, vaan muiden. Sehän se tässä surkuhupaisaa onkin. Itse kun lopetin henkilökohtaisesti nuo turhanpäiväiset uuden vuoden lupailut jo vuosia sitten. Miksi pitäisi luvata juuri sinä vuoden märimpänä päivänä yhtään mitään tai kenellekään; tai saatikka antaa epämääräisen tinamöykyn sanella, miten hyvä tai huono vuosi tulevasta vuodesta muka tulee.

Mielestäni asiat kyllä muuttuvat, jos ne ovat muuttuakseen ja omalla painollaan; ja se muutos tulee silloin kyllä sydämestä asti, kunhan sitä kuuntelee. Puheet ja tinakökkäreet ei mun elämää ainakaan säätele. Jos mä oon omasta mielestäni "läski" ja haluan laihtua, niin sitte jätän syömättä ne rasvaiset munkit ja makkarat. Sillä sipuli! Kapish!? Ja se siirto voi tapahtua mulla vaikka keskikesällä, parhaalla jäätelökaudella, kun päätän ottaa porkkanan purilaisen sijaan. Siihen ei tajunnanräjäyttäviä ilotulituksia tarvita korostamaan tyhjiä lupauksia.

Nyt on nimittäin käyny niin hullunkurisesti, että minä olen täysin iloisena ja tyytyväisenä tässä nauttinut joulun tunnelmasta ja vuoden viimeisimmistä päivistä, ihan vain nauttien muiden seurasta ja yhdessäolosta; ja melkeinpä unohtanut että edes koko uusi vuosi taas jälleen kerran vaihtuu. Niin olenkin tämän rauhanhakuisuuteni sijaan saanut ajautua kuuntelemaan, kuinka jengi on taas aloittanu kasvattamaan stressikäyräänsä luoden ihannekuvia uudesta paremmuudestaan. Taas on kehitelty itselle parempia elämäntapoja ja -ohjeita lupausten muodoissa, kuinka uusi vuosi tulisi suorittaa. Näitä lupauksia toteuttamalla heistä tulisi kauniimpia ja rohkeampia, terveellisempiä ja menestyksekkäämpiä ihmisiä. Eikä siinä siis mitään: "HYVÄ HYVÄ! Mahtavaa! Jes Jes! Antaa mennä vaan!". Kunhan jätätte minut rauhaan!

Nämä lupailijat kun ovat nyt joulun pyhistä asti mantran omaisesti toistaneet jopa moralistiseen sävyyn näitä lupauksiaan joka päivä, aamusta iltaa ja mikä pahinta; MINULLE! Aivan niin, minulle, syyttömälle sivulliselle, joka ei ole luvannut yhtään mitään, eikä haluaisi astua minkään valtakunnan petolliseen "luvattuun maahan". Mutta niin minut on nyt tahtomattani yritetty imeä mukaan lupausten, pettymysten ja syytösten tielle, missä tietysti lähtökohtana on aina, AINA, se että, lupaaja on huono ihminen, joka on ollut viime vuonna täysin epätyytyväinen elämäänsä, koska on huono, ruma ja epäterve ihminen, jolla on huono ja tylsä elämä! Ja nyt siihen on tultava muutos! Jälleen kerran!

Tuntuu aivan kuin nuo muiden kehittelemät uuden vuoden "upeat" lupaukset olisivat nyt kuitenkin yhtäkkiä minun lupauksiani. Niin kuin nämä lupaukset olisi suorastaan tehty minua varten ja nyt niitä yritetään kaikin voimin toistamalla ja syvälle silmiini katsomalla aivopestä minun sanomiksi lupauksiksi. Ihan sama mitä 'ei-aktiivista tai ei-terveellistä' satun itse hyvinkin tyytyväisenä tekemään tai pistämään suuhuni, niin saan kuulla siitä kyllä heti, tai tuntea kylmän viiltävän ja halventavan katseen selässäni. Sen muuten oikeasti tuntee! 

Lupaaja napauttaa saman tien uudella hienolla raipallaan; ja ylpeästi hän julistaa kuinka ei enää aio itse tehdä niin ja näin, koska se on huonoksi niin ja noin. Eli toisin sanoen ja rivien välistä äänettömästi hän huutaa: "Sinä olet huono!" Melkeinpä jo syntipukki kaikelle sille hirveydelle, mitä lupaajasta on kuin vahingossa viime vuonna tullut. 

Tulee mieleen, aivan kuin joku uskon ristiretki olisi käynnistynyt, missä huonoja ja syntisiä ihmisiä yritettään käännyttää muottiin, mitä he eivät itse ole valaneet.

Onkohan tässä käynyt oikeasti nyt niin, että nämä lupailijat ovat vahingossa lupailleet itselleen vähän liian isoja lupauksia, joita eivät pystykään kantamaan? Nyt he sitten ovat tosi paikan tullen säikähtäneet, kun niitä lupauksia pitäisikin alkaa oikeasti toteuttamaan ja yrittävät paniikissa kasvattaa tukiarmeijjaa luomalleen kärsimyksen tielle. Muutenhan lupailija leimautuu täysin tyhjänpuhuvaksi pelleksi muiden silmissä, jollei hän lunasta lupauksiaan. 

Luulen että jonkinlainen yksinäisyyden ja pakokauhun tunne on iskenyt näihin lupailijoihin, kun kaveri naapurissa onkin ihan tyytyväinen omaan vanhaan elämäänsä ja aukaisee vanhaan tapaan yskimättä vuoden ensimmäisen saunakaljan, mutustaa maukasta juustomakkaraa konjakkisinapilla, käpertyy katsomaan töiden jälkeen sohvalle elokuvaa ja ei välitä jos nukkuu viikonloppuna pitkään; sen sijaan että tekisi niin kuin lupailija tekee, että lopettaisi kaiken sen, mistä oikeasti tykkää elämässään.

Minun uuden vuoden toivotukseni onkin tällainen;
ja se on osoitettu lupailijoille:

(Te muut "normaalit ihmiset", jotka osaatte ilman lupauksiakin jo
arvostaa ja nauttia elämästänne ja kuljette hymyssä suin
elämän hyvien ja huonojen päivien läpi kiitollisena
jokaisesta päivästä, niin ei muuta ku: "Hyvää jatkoa vaan!!")


MUTTA sinulle lupailija...

Toivotan vilpittömästi oikein paljon onnea ja menestystä valitsemallasi lupausten tiellä! Jos kuitenkin kaivoit jostain syystä vahingossa omaa kuoppaasi, niin älä nyt herttilei muita siihen hautaa! Kärsi ja kipristele, pure vaikka hammasta ja huulta veren maku suussa saavuttaaksesi nämä ihkaomat lupauksesi, mutta älä nyt toisten vuotta niillä pilaa!!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti