Noh, sitten innostuttiin, tai siis minä innostuin ensin ja innostin sitten ukkoakin innostumaan, tekemään erilaisia marinoituja valkosipulisäilykkeitä. Muistan kun isoisoäidillä oli aina hänen itsensä säilömiä valkosipulipurnukoita ja me kun tultiin äidin kanssa kylään, napsittiin niitä kuin karamelleja. No ja tehdään nyt sitten kaikki muutkin sipulipaljastukset tässä samalla:
Tykkäsin nimittäin lapsena ihan hulluna myös hillosipuleista. Niitä tuli napsittua toisessa mummulassa. Siihen piti aikuisten ihan vetää raja aina joskus, että "Nyt kyllä lopetat vähäksi aikaa! Ei sitä koko purkkia tarvi kerralla vedellä nassuun." Niihin kun jäi ihan semmonen himo. Ja kerran lapsena vitsillä mulle sanottiin että: "Nää söisit varmaan vaikka kokonaisen raa'an sipulin", niin no, niinhän minä sitten teinkin, eikä tuntunu missään. Että tämmösiä sipulitarinoita tällä kertaa! Toivottavasti muillakin on ollu yhtä outoja lapsuusajan herkkuja:D Saa kertoa!
Niin siis nämä säilömisohjeet tietysti meikäläinen katsoi ensimmäisenä Marttojen sivuilta:) Martat ei petä koskaan! Isoisoäidiltä kun ei jäänyt mitään salaisia valkosipulireseptejä millä olisin voinut nyt prässäillä. Tosin salainen isoisoäidin pannariohje kyllä löytyy, ähhäh.
No mutta, ehdottoman herkullisia tuli kyllä niistä Hunajamarinoiduista valkosipuleista, uh, ihania! Kaverikin kun kävi kylässä ja sanoin sille että: "Maistappa tuosta ku tuli tehtyä", niin sehän veteli sitte sen loppupurkin naamariin. Ei voinu lopettaa, niin hyviä niistä tuli! Sen liemen käytinkin sitten itse vielä ruanlaitossa loppuun.
Tällaiset kielen mukanaan vievät makuelämykset on siis myös hyviä lahjaideoita;) Vink Vink!
Sitähän mää vaan tässä oon yrittäny koko ajan sanoa.
http://www.martat.fi/ruoka/ruokanurkka/2006-01-24-09-57-24valkosipulien-sailominen/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti