tiistai 19. marraskuuta 2013

Dramatic birds

Olen jotenkin nykyään täysin haksahtanu lintuihin. Tuntuu että näen lintuja joka paikassa ja sisällä roihahtaa aina jänniä tunteita. Mietin esimerkiksi myrsky- ja pakkaspäivinä, 
miten ne raukat oikein pärjää ja missähän ne nukkuu? 
Kun linnut laulaa; mietin kenelle ne laulaa ja mitä ne kertoo? 
Kun lauma lentää aurassa pään yläpuolella, mietin mistä ne on tulossa ja mihinhän ne on menossa, kuinka pitkä niiden matka on ja mitä jos yksi väsyy, saako se levähtää? 
Tai kun joutsen lentää yksin huutaen, mietin onkohan sen kumppani kuollut ja mitenhän toinen nyt selviää yksin? Onko se surullinen?

Nuorempana en erityisemmin kiinnittäny lintuihin sen kummempaa huomiota ja pidin lintuja jotenkin tylsinä eläiminä. Eihän linnut olleet mitään virtahepoihin ja norsuihin verrattuna. Mutta nykyään, oih linnut, nuo mystiset pienet taivaan haltijat, ne ovat saaneet paikan sydämestäni. Ne tuovat sanomaa, jos niitä vain osaa kuunnella. Näin ainakin minä haluan romanttisesti ajatella.

Helsinki


Tampere


Tampere


Helsinki

Toisinaan sitä vaan miettiin että "Mistä näitä lintuja oikein tulee?" Nämäkin kaverit istuu suoraan meidän ikkunan edessä olevassa puussa ja juuri meidän ikkunan korkeudella. Pihalla olisi vaikka kuinka monta samanlaista puuta valittavana yöpuuksi, mutta ei, siinä ne on, "meidän puussa". Myönnän olevani tosiaan lintu-uskovainen ja jään monesti pohtimaan josko ne olisi tuomassa jotain viestiä tuonpuoleisesta. Varsinkin jos ne siis käyttäytyy omasta mielestäni jotenkin poikkeavasti. 

Viimeksi kun Italiassa matkoilla ollessani visertelin siellä yhden mustarastaan kanssa, tunsin todella vahvasti että tuolla linnulla oli silloin minulle jotain asiaa ja mielessäni silloin pelkäsin pahinta ajatusta siitä, onkohan jotain pahaa tapahtunut koti-Suomessa. Se tunne oli niin vahva. Sain kuulla jälkikäteen että rakas läheiseni oli kuollut tuona matkani aikana. Mustarastashan on siis vanhan taikauskon mukaan surusanoman tuoja. En tiedä oliko vain sattumaa, että porisin sen mustarastaan kanssa, mutta surullisen kaunista se oli. Löytäisinköhän kuvan siitä yhdestä "suomalaisesta" mustarastaasta, joka Italiasta tullessani  istuskeli silloisen kotimme ikkunan juurelle vievällä sähköjohdolla ja mielessäni kävi onkohan se sama lintu, vaikka eihän se tietenkään ollut, se lauloikin aivan eri "kielellä", mihin en osannut enää vastata.

Helsinki



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti